Paikallisjunassa.

KässäMartta nousi paikallisjunaan ja istui penkille. Vaikka matka oli lyhyt, otti kuitenkin repustaan esille kutimen ja puikot. Jatkoi keskeneräisen frillakaulaliinan tekemistä saman aikaisesti kännykkäradiota kuunnellen.  Istui siis omissa oloissaan ja ajatuksissaan.  Seuraavalta pysäkiltä nousi junaan useita matkustajia, joukossa muuan mies "hieman hilpeällä tuulella". Mies asettui istumaan KässäMarttaa vastapäätä oleelle vapaalle penkille.  Jonkun aikaa mies seurasi tarkkaavaisesti kaulaliinan valmistumista ja hetken päästä kysyi:  "Onko tuo nyt kutomista, virkkaamista vai neulomista? Ja samaan hengenvetoon jatkoi, ettei sillä toisaalta ole mitään väliä.  "Kaikki käsillä tekeminen on niin terapeuttista." KässäMartan ja vieressä istuneiden kasvoille syntyi hymyt.  KässäMartan vastattua, että kyseessä on neulominen sai hän heti vastakysymyksen, "kuinka monta silmukkaa sulla siinä on?"  Mies oli aidosti kiinnostunut KässäMartan tekemisestä ja sai lähimatkustajat hymyilemään entisestään.  Viereensä istuneille nuorille miehille antoi kehotuksen tehdä käsitöitä, kun se on niin terapeuttista ja sen jälkeen hörppäsi "hilpeyslientä" taskupullostaan ja tokaisi "Virkatkaa vaikka pipo".